Onnen hippusia

Ei mulla muuta ku halusin tulla kertomaan, että semmonen  ilosuuden piste sykkii tuolla mun sisällä kun juon yhtä Olvia ja kuuntelen mahtavaa musiikkia samalla kun luen ruotsin sanoja. Kyllä mää uskon, että osaan nää. Tai ainakin tarpeeks hyvin. Jenita, Ville ja Mari pelaa maassa meijän pikkukotona Monopolia. Oi kun mä vaan tykkään näistä. Ei vissiin oikeasti tarvit paljoa, että voi olla hyvä olo. Ei ressiä mistään.. okei vähän sanakokeesta, mutta kyllä se siittä. Meen Marille tänään yöks, voin viettää sen kanssa laatu aikaa, kun Roosa on kotona. Sille pitäis keksiä jotaki kivaa pientä piristystä sinne Jumalan selän taakse. Ehkä keksin jotaki. Hihi.
Viikonloppu meni kivasti, vaikka lauantaina vähän ärsyttikin. Mutta ei se mitään, mulla oli aihetta ärsyyntyä.
Pieni kotonen omakoti talo Vetelissä. Siellä oli vanhoja tuttuja. Ihan leposta. Rakastan silti Kokkolaa <3
Tiiättekö sen fiiliksen kun on oikeesti kotona? Aikas hieno. Ehkä tää olo ei mielytä muutaman kuukauden päästä, mutta nyt oon sielä missä haluankin.
Lakkaat <3

12:25

Nukuin 12 toistan ja sain kunnon yöunet. Harvinaista.
Aamulla oli tosi kylmä, mutta onneks kotona on takka ja mummon kutomat villasukat.
Nyt mulla on niin levollinen olo, ihan unipöpösenä, unenpöpperössä, hih.
Koska eilen oon käyttäny colormaskia, vitriinin lasiovesta heijastuu pörrönen kiharaa pää joka on kirkkaan punainen.
Nyt tuo ulkona oleva lumi on alkanu jo mielyttämään silmää, valkonen on kivempi kuin ruskea.
Sain ensimmäisen kahvikupin käteen ja aion katsoa tatuointeja.
Ehkäpä saan tänään vielä jonkun hirveen stressiämmä-kohtauksen, mutta nyt olo on aika okei.
Aamu kahvi yksin on niin harvinaista.

Tutut polut eksyttä

Oumai mikä viikko. Ensimmäiset lukio hajotukset, chek.  Pään vaivaa tuotti sanakoe, huonolla lukupäällä ja turhan sosiaallisuudella varustettu kroppa. Koulusta kotiin ja lukemaan tai tekemään läksyjä. Ammattikoululta pieni pudotus. Onneks koulu on kuitenki vaan koulu.
Toinen asia mikä meinas saaha tän lämmön (koska on kiva saada läNpöö..hehe) rakastajan paniikin puolelle oli valkoset pallot mitkä alko eilen illalla uhkaavasti lähestyä maata. Nyt näyttääkin, että ulos onki tullu kunnon ensilumi. Tennareiden ympärivuoden kuluttajan tuommonen fakta saa aika pois tolaltaan.  lue: Hysteeristä valittamista ulkoportailla, kun sukat kastuu ja on kylmä ja ei jaksa ja miten se lumi tuleeki joka vuosi? Nii ja kylmä? Onse kumma ku ulkona on kylmä kun kohta on kuitenki jo Marraskuun alku? Nim. 16-vuotta suomessa asunut tyttö jolle talvi tulee yllätyksenä joka vuosi.
On tuossa tiesti omat hyvät puolensaki, ulkona on aika nättiä ja tupakka tuoksuu talvella hyvältä <3
Viikolla ei tosiaan mitään kummempaa tapahtunut kuin yhet pitkät univelka päikkärit, kaupungilla pyörähtelyä ja koulua. Tänään aijon a. kattoa leffaa ja nukkua. Nii ja tietenkin syyä paljon ! b. Lähtiä vallottamaan Kaustisen, koska kuulin juttua, että joku taiteiden yö ois sieläpäin :)
Sen näkee sitten.
Äläkää liukastelko :)

PS. Kauhea tatuointi kumee !!

Bullshit in my head.

Kuten varmaan edellisen postauksen otsikosta huomasitte, oon aivan jumissa tässä piisissä.
Oikeesti upea. Nää sanat jotenki iskee ja oikeestaan mulle tulee tosi haikee fiilis näistä.
Tuo alku pelkästään; Mä katselen taaksepäin, tongin pöytälaatikkoo, hetken vieressäni menneisyyteni minä seisoo. Oon muuttunu niin paljon. En perus luonteeltani, mutta monet asiat on kovettanu mua, vähentäny mun sinisilmäsyyttä ja oon tajunnu, että vaikka kuinka haluaa koittaa uskoa johonki nii ei se oo ku ittensä kusetusta, jos siihen jää kiinni liikaa. Kaikkia asioita ei toivommallakaan vaan saa muuttumaa tai tapahtumaan. Tekis aina mieli välillä palata takaisin vieressä seisojaksi niihin  tilanteisiin joissa Elma 7 tai 8-luokalla on. Kuinka pieni ja hauras ja jotenkin ehkä, no, lapsen uskoinen sitä onkaan ollut. Ja tuo seuraava kohta; muistan niitä aikoja kun kaikki oli niitattu kii samaan maisemaan.  Tällä hetkellä samaistun siihen lähinnä mielikuvallisesti. Tai voin niin hyvin muistaa millaiseks se kasiluokan alottava Elma aatteli elämänsä tuevaisuudessa. Jotenki mulla oli aina semmonen selkeä kuva siittä millanen mun tulevaisuus on, tai oikeestaan, että millasena mun elämä tulis jatkumaan. Ei semmosia voi aatella. Tavotteita voi olla, mutta kaikki ihmiset jotka tulee sun elämää, käväsee sielä tai lähtee pois, muokkaa jollain tapaa sun tulevaisuutta ja elämää.
Lisää tietooo, lisää näkemystä, lisää elämänkokemusta.Se voi olla eteen tai taaksepäin, mutta tuskin ikinä valmista tulee musta.
Oon pitäny itteäni aina kauheen periaatelisena ihmisenä, mulla on ollut tosi jyrkkiä mietteitä, enkä oo ees antanu oikeastaan itteni aatella, että ehkä nää ei enää kaiken sen muutoksen jälkeen mitä ympärillä tapahtuu niin ookkaan munkaan mielestä ees niitä ainoita ja oikeita. Ihmisenä jonka on vaikea hyväksyä muutoksia on ollu tosi hankala myöntää itessään ja muissa muutoksia. Kaikki kasvaa ja kehittyy kokoajan. Ja se on oikeasti yks iso lahja. Kuten piisissä sanotaanki; Aika ei tuu keltään kysyy, et haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy. Pakko se on hyväksyy. Muutos on ainoo mikä pysyy. Kai sitä pitää aina olla valmis muutokseen, koska se tapahtuu kuitenkin.
Joskus mua pelottaa niin paljon muutokset mussa itessä ja se, että entä jos musta tulee justiin semmonen ihminen  joka en missään nimessä halua olla. Mutta uskonpa, että se osalle muutokselle voi laittaa vastaan. Tai oikeastaan pystyy toimia niin, että sitä ei ikinä pääsekkään tapahtumaan.
Maailma kuitenkin muuttuu ympärillä kokoajan ja samoten muut ihmiset. Pitää antaa itelleen mahdollisuus hyväksyä uusia aatteita ja ajattelutapoja, mutta ei hukata omaa itteään sen kaiken sekaan. Ja ihmiset jotka eivät  voi samaistua mun ajatuksiin niin huomatkaa edes tuo upea kappale !
Oumai kuinka sekava, mutta pakko saada ajatukset ulospäästä !

aika paljon muutos-sanaa. heh.

Hetken vieressäni menneisyyteni minä seisoo.

Vettä tulee ihan liikaa, mutta eipä tuo haittaa, pääsen luistamaan lenkille lähöstä.
Keskiviikkona vietin Marin kanssa ihan tosi pitkästä aikaan laatuaikaa ihan kahestaan <3 Käytiin salilla, saunottiin ja lähettiin kattomaan maailmaa. Minä niiiiiin oon kaivannu sitä kun saan pitää tuon tyttösen ihan vaan mun käytössä. ´

Tuo ilta laitto mut oikeesti miettimään, että mitä täällä tapahtuu? Mitä kaikille ihmisille on tapahtunu?
En ite oo mitenkään hyvä ihminen.
Valehtelen, puhun ihmisistä pahaa, oon välillä kaksnaamanen, ajattelen omaa etuani.
Mutta toisaalta mulla on vielä jotakin mistä voin olla ylpee. Mulla on moraali ja jotkut arvot vielä. Koulu ennen viinaa, kaverit ennen miehiä ja oma maine ennen hetken mielihaluja¨, mutta tunnen silti eläväni ihan täyttä elämää. Sekoilen sopivissa määrin, nautin, nauran ja itken.
Jotenki tuntuu, että nykyään ihmiset on saanu jostaki sen käsityksen, että rappio voi oikeesti olla elämän tyyli. En joko vaan käsitä tätä elämää, tai sitte kaikki muut on hukassa?
Toisaalta mitäpä minä päätäni vaivaamaan muiden ongelmilla. Loppuviimein kaikki saa elää semmosta elämää kun haluaa, jos se tekee sut onnelliseks. Se, että tekeekö se susta onnellista viime peleissä on asia erikseen.
Tällä hetkellä oon onnellinen koska mulla on ihana punanen tukka, sain olla Marin kanssa ihan rauhassa vaan, mun kaverit on ihania, oon tutustunu uusiin ihmisiin ja niistä on tullu mulle läheisiä, ulkonakaan ei sada enää, mulla on vielä tupakkia, pääsen sunnuntaina kokkolaan ja saan käyttää nyt jo mun 2 euron kirppis buutseja.. <3 En anna minkään masentaa mua eli valtakunnassa kaikki ok jälleen.

 

Koitin otsista taas pitkästä aikaa ? Mitä mieltä ootte?
Tyyppi kylmän viileesti rajannu kamun pois kuvasta 8)

 

Ottakaa kaverit chillista ja eläkää justii niinku haluatte, mutta pitäkää jalat maassa ja pää pilvissä eikä toisinpäin :)

Enkä mä kerro kellekkään, että tämä ei riitä.

Syysloma starttasi siis todella hyvissä merkeissä, missä itseasiassa koko viikonloppukin jatkui !
Lauantaina tehtiin nannaa hedelmäsalaattia ja kermavaahtoa, paisettiin patonkia ja vietettiin koti-iltaa. Koti-ilta itsessään meni ihan perseelleen, mutta musta vain positiivisesti !
Pari tyyppiä tuli käymään ja sitten niitten pari tyyppiä tuli käymään, pari tyyppiä lähti ja pari typpiä tuli..:D Oli mukava jutella uusien ihmisten kanssa lauantai iltana kahvikupin ääressä huppari ja pipo päässä, eikä missään nihkeissä pippaloissa puolilla ruumiin ja hengen voimilla. Loppujen lopuki päädyttiinkin heittämään vielä parit hassut rundit kaupungissa ja ilta lopetettiin leffaan.
Sunnuntaina kyydit kotia kusas joten minä sitten jäin vielä kokkolaan ja käytiinkin Hennan ja Satun kanssa tsekkaamassa uusi leffa, Raakalaiset. Elokuva oli hyvä, mutta ennenkaikkiaan elokuvan miehet olivan ihania <3 Oli kyllä paras viikonloppu pitkään aikaan :)

Veteliin maanantaina kotiutuessa söin, pötkötin ja lähdin tekemään ylläri reissun traktorilla Halsualle ! haha. Muista jatkossa, jos joku ehdottaa extempore reissua Halsualle, kieltäydy kohteliaasti.

Nyt loppuloman aijon nauttia siittä, että ei ole mitään suunitelmia ja aijon viettä tyttöjeni kanssa laatuaikaa, syyä hyvin ja ehkä jopa koittaa liikkuakin, kun viime viikolla sain niin hyvän rytmin.

Mua hävettää kyllä aika paljon se, että mulla ei tosiaankaan oo ainuttakaan kuvaa viikonlopulta tai edes viimeviikolta :D Saatte nyt tyytyä tähän ja lupaan parantaa kuva saldoa syysloman aikana !

ps. Kuinka raukka tuo valas on !?

Mä heti kerrasta haurastuin, vaikka en hajonnutkaan paloihi

Ensimmäinne lukio viikko lusittu ja kyllä mää uskon, että tästä selviitään, märisten... :D
Viikonlopun vietän Kokkolassa pääsääntösesti Hennan kanssa. Pitäisköhän mun huolestua mun omasta elämästä jos Henna on ainoa sinkku lähipiirissä, mun lisäks? No meillä onkin sitten aina omaa puumakivaa. Hahah.

 Eilen kotiin tultua oli ihanan rentouttavaa kun ei tarvinutkaan hommata kyytiä Veteliin. Illan päälle lähettiinkin porvaristo pippaloihin pyörähtämään hetken yläkerrassa istuskelun jälkeen (Marilla ja Roosalla) ja voin kertoa että meidän kämppä on noin 100 kertaa pienempi kuin se 'talo'.. linna ..jossa pyörähdettii. Ilta oli mukavasti vähän erinlainen kuin vähään aikaan on ollut :)
Vaikka oonkin tämmönen sosiaallisten tilanteiden duracelpupu niin voi luoja mää oikeasti nautin siittä, kun aamulla herää rauhassa, keittää kahvia, istuu alas ja kuuntelee sitä musiikkia josta ite pitää. Oikeasti kuulee omat ajatuksensa ja voi vaan olla rauhassa ja olla ittensä kanssa. Vaikka tuommonen hetki kestäis sen vartin, niin mää oikeasti niin rakastan niitä. Varsinkin, kun yleensä ympärillä pörrää aamusta iltaan parista viiteen ihmistä. Hengähdystauot <3

Nyt tempasen mun pösön päälle ja polkasen kauppaan ottamaan sitä puumaa vastaan :) hei !

punapäät ei pääse taivaaseen

... mikä ei minua niin paljon häirtsis kuhan saisin tämän värin pysymään tämmösenä. Kiiitti ja kuitti.

Formula

Otsikosta ei sen enmpää...:) Huhhu eilen starttasi lukio jakso ja jep, varma kuolema siittä tulee ja tulette kuulemaan siittä varmasti vielä paaaaljon, mutta jotenkin sairaasti nautin myös tuosta 'normi' opiskelusta keittiön jälkeen. Jeah, kaks päivää lukiossa, helppo hymmyillä. Tämä päivä ei mennyt ihan niin nappiin, kymmenen minuuttia ennekuin pitäis lähteä polkemaan kouluun ylös. Jeeeap. Fuck u ammattilukion kauneusihanteet ku mää rämähän sisälle fressinä pipopääsä. Päivä siis jatkuu yhtä kiireisesti tästä vielä ! Bodypumppiin Roosan kanssa kun mentiin eilen Compaktin jälkeen ostamaan viikon kortin Rok Starssiin, joten kaikki ilo irti ! Fiilis jees :) Tavataan paremmalla ajalla, muiskis !

ps. Mikä siinä on, että kun on kiire niin on pakko kirjottaa tänne? Eikä sillonku on noin 12 h vapaa-aikaa ? ..naiset.

Matkal kotiin

En mää tunne, että mun elämä ois jotenki huonoa. Ei ollenkaan, mutta jostakin syystä tänne ilmestyy nykyään usein vaan pelkkää synkistelyä. Mutta ehkä nyt on semmonen kausi. Tai sitten ei enää osaa vaan nauttia pienistä hyvistä asioista. Jotenkin mulla on vaan semmonen olo, että haluaisin oikeesti ravistella tai huutaa itestäni pois kaikki vanhat jutut ja alottaa alusta. Muokkaisin vähän valintoja sieltä ja vähän tuolta. Mua ei kiinnosta viikonloppuna lähteä juomaan, mutta ei jaksais olla selvinpäinkään. Yksin ois kiva, mutta ei halua. Kaikki on hyvin, mutta tästä nyt puuttuu joku palanen joka napsauttais kaiken just niinku pitäs. Tällä hetkellä kaikki on niin levällään. Koitan jokaisesta narusta pitää kiinni ja kiskoa asioista kokoon, että pystyisin näkemään ne selkeämmin. Mutta jotenki se on niin vaikeaa, kun menneisyys jota ei oo, eikä ollu pitkään aikaan kummittelee huonoina hetkinä takaraivossa. En vaan tajua asioita ja koitan vaan elää päivästä päivään. Ei mulla oo mitään tulevaisuuden suunitelmia. En halua tehä mitään suunitelmia, koska en usko, että pysytisin pitämään ne. En halua ajatella asioita, koska en oo varma, että reagoinko niihin miten. Enkä halua tietää. Mä oon samassa paikassa missä viime kerralla kaikki ennallaan, vielä hieman rempallaan. Mutta hassusti tää sekasorto tuntuu hyvältä, koska sitten kun joskus asiat on oikeesti kohallaan voin nauraen miettiä tätä fiilistä. Oon joskus kirjottanu että oon nolla kohassa, mutta sitä toivois, etta asiat keikahtais plussan puolelle.